CLOSE ✕
Get in Touch
Thank you for your interest! Please fill out the form below if you would like to work together.

Thank you! Your submission has been received!

Oops! Something went wrong while submitting the form

Hyviksiä ja pahiksia

Jenni Pajunen
|
#helvaltuusto

Klikkiotsikkomaailmassa niin media kuin poliitikot altistuvat kärjistykselle, koska sillä saa näkyvyyttä. Tunteikkaat onelinerit uppoavat, aina ei jakseta tarkistaa niiden todenperäisyyttä. Poliittisessa retoriikassa haetaan jakoa hyviksiin ja pahiksiin. Valitettavan usein valtuustossakin omaa profiilia pyritään nostamaan maalaamalla vastapuolesta vihollista. Väittely valtuustossa, somepalstoilla ja julkisuudessa voi olla kiihkeää ja rankasti toisia puolueita tai jopa henkilöitä syyllistävää. Maltillinen linja voi olla järkevä, mutta se ei vetoa tunteisiin. 

Sosiaalisen median piti innostaa ja laajentaa ajatteluamme.  Vuosikymmen myöhemmin olemmekin entistä vankemmin jumissa omissa kuplissamme hakukoneiden ja somen algoritmien myötä. Kukaan ei välttämättä haasta mielipiteitämme mouhotessamme samanmielisten parissa. Ilmiö korostui USA:n presidentinvaaleissa 2016, kun eri ehdokkaita äänestäneet eivät tunteneet ketään toista ehdokasta äänestävää, ja lopulta Trump valittiin presidentiksi ”hiljaisen enemmistön” tuella. 

Todellisuus on kuitenkin harvoin mustavalkoinen.  Molemmilla puolilla on yleensä hyviä argumentteja. Yhtään muutosta ei saa läpi, jos ei pysty rakentavaan yhteistyöhön, vuoropuheluun ja neuvotteluun muiden puolueiden ja erimielisten kanssa. Helsingissä onkin saatu valtuustokauden alussa monta isoa päätöstä läpi yksimielisesti suurmoskeijan tonttivarauksesta veronalennukseen. 

Vastakkaisia mielipiteitä löytyy myös omista riveistämme. Kokoomuksen noustessa kannatusmittauksissa Suomen suosituimmaksi puolueeksi on selvää, että joukkoomme mahtuu laaja skaala näkemyksiä niin Helsingissä kuin valtakunnallisesti. Kokoomukseen mahtuvat saman arvosateenvarjon alle niin konservatiivit kuin liberaalit, yrittäjät, työntekijät, työttömät ja freelancerit, homot, heterot, muunsukupuoliset. Kukkahattutädit, gebardihatut, maahanmuuttajat ja maahanmuuttokriitikot. Lapsiperheet ja eläkeläiset, sinkut ja pariskunnat.  Diversiteetti on meidän suurimpia vahvuuksiamme.   

Tarvitsemme kipeästi foorumeita, joissa eri näkökulmien edustajat käyvät dialogia keskenään.  Fyysisille ja digitaalisille korvakahviloille on tässä ajassa enemmän kysyntää kuin koskaan. Kokoomusnuoret ovat ymmärtäneet tämän. Heidän ideoimansa Kokoomuskärhämät-tapahtuma toi rakentavalla tavalla yhteen erilaista ajattelua puolueen sisällä. Pääsin kansainvälisesti suuntautuneena liberaalina väittelemään maahanmuutosta konservatiivisen Wille Rydmanin kanssa, Juhana Vartiaisen debatoidessa Janne Sankelon kanssa kaupungistumisesta ja maaseudun tulevaisuudesta, Daniel Sazonovin ja Henrik Vuornoksen ottaessa yhteen metropolimalleista.  Toivon lisää kärhämiä ja korvakahviloiden palautusta. 

Meillä poliitikoilla on suuri vastuu olla ruokkimatta vastakkainasettelua ja tarkistaa faktamme. Uskon tässä karman lakiin: lokaamalla muita lokaa lopulta itsensä. Omia arvoja on ajettava sinnikkäästi, mutta erilaista ajatusmaailmaa edustavia ihmisiä pitää kuulla ja ymmärtää. Matka oman kuplan ulkopuolelle voi tuntua epämukavalta, mutta se kannattaa.

Kolumni julkaistiin Helsingin Kokoomuksen Elävä Helsinki -lehdessä 01/2018.

Jenni Pajunen
Jenni on Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Helsingissä

Viimeaikaisia kirjoituksia