Maailman parasta kaupunkia etsimässä, osa 1: Pariisi

13.2.2017


Matkailu on minulle rakas harrastus ja elämäntapa. Olen asunut 10 vuotta ulkomailla. Olen vieraillut työn puolesta ja turistina kaikissa kuudessa maanosassa. Olen saanut useita pyyntöjä kertoa kuntapolitiikan lisäksi matkakokemuksistani.

Aloitankin blogissani nyt uuden sarjan, jossa kerron arjesta vanhoissa kotikaupungeissani sekä esittelen muutamia suosikkikaupunkejani. Lisäksi pohdin sitä, mitä haluaisin tuoda niistä mukanani Helsinkiin.

Ensimmäisessä matkablogissani matkataan Pariisiin! Bon voyage!

Paris mon amour

Harva tietää, että Louis Vuitton, tuo kaikkien oligarkkien ja pissisten suosima laukkumerkki on saanut aikaan myös jotainhyvää. Pariisin länsilaidalle on nimittäin vuodesta 2014 noussut yksi Euroopan hienoimmista nykytaiteen museoista, Fondation Louis Vuitton. Frank Gehryn suunnittelema rakennus on moniulotteinen ja siellä nähtävä video- ja multimediataide vertaansa vailla.

Toinen kiinnostava puoli Pariisista on se, että kaupunki on kunnostautunut viime vuosina lukuisilla avauksilla ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Antoipa Pariisi nimensä 2015 solmitulle kansainväliselle ilmastosopimuksellekin. “Pariisi hengittää” ohjelman avulla pyritään parantamaan ilmanlaatua ja vähentämään saasteita. Tämän myötä katuja, esimerkiksi Seine-joen rantabulevardeja on muutettu sunnuntaisin kävelykaduiksi. Pariisissa yleistyneitä viherkattoja ja kaupunkiviljelyä voisi tulla lisää myös Helsinkiin.

Pariisi onviehkeä, kosmopoliitti ja romanttinen. Eiffel-torni onkin Instagramissa maailman kuvatuin monumentti. Se on myös pulujen, koirankakan ja liikennemelun kaupunki. Ensivaikutelma voi olla tyly, saastainen, meluinen. Silti Pariisissa voi ainutlaatuisella tavalla tuntea olevansa osa historiaa ja matkata keskiajalta aurinkokuninkaan hovien kautta 1900-luvun taiteilijoiden sekä muoti- ja kulttuuriväen tunnelmiin. Uusimpia kotkotuksia, virikkeitä ja tekemistä löytyy myös modernimpaan makuun. Viime vuosien terrori-iskut eurooppalaisen elämäntyylin keskiöön järkyttivät erityisen syvästi, kun kohteena on ollut toistuvasti juuri Pariisi.

Tässä muutamia syitä, jotka saavat palaamaan sinne aina uudestaan: Marais´niloiset kadut, kahvilat ja baarit, Jardin de Luxembourg -puisto, Seinen ranta kesäaikaan, nykytaiteen museot Centre Pompidou ja Palais de Tokyo, Mariage Fréres teekaupat sekä Shakespeare and Company -kirjakauppa Notre Damen kupeessa.

Mitä vaikutteita toisin Helsinkiin: Voisimmeko ottaa Pariisista mallia laajentamalla myös Helsingin kävelykeskustaa alkuun viikonloppuisin? Tämä saattaisi kannustaa useampia ravintoloita ja muita palveluyrittäjiä pitämään ovensa auki myös sunnuntaisin. Viherkattojen ja kaupunkiviljelyn lisäksi toisin Ranskasta Suomeen elämäniloa, joie de vivre. Ranskalainen keittiö on erinomainen, myös etnisiä ravintoloita riittää joka lähtöön. Omassa kotikorttelissani Kampissa onkin jo monta ihanaa ranskalaista kuten viikonloppujen kantapaikka Le Marché Hietalahden hallissa, tunnelmallinen Café Apero ja klassikkoravintola Rivoli. Onkohan missään päin Helsinkiä ranskalaista boulangerie-leipomoa?

Kirjoittaja on Kokoomuksen kuntavaaliehdokas Helsingissä, joka pitää sunnuntaikävelyistä ja haisevista juustoista.


Takaisin