Maailman parasta kaupunkia etsimässä osa 3: Luanda, Angola

20.3.2017


Tervetuloa Luandaan!

Lentokoneen ikkunasta avautuu mutaista slummia silmänkantamattomiin. Kuuma, kostea aalto lyö vastaani lentokoneen oven avautuessa. Hyttyset, jotka saattavat kantaa malariaa, parveilevat terminaaliin vievässä bussissa. Lentokentän tuloaulassa ihmiset rynnivät toistensa yli tuntien passintarkastusjonoon. Valkotakkiselta lääkäriltä pitää saada leima rokotustodistukseen ennen pääsyä passintarkastukseen. Lentokentältä ei voi ottaa taksia tai bussia keskustaan, koska takseja tai joukkoliikennettä ei ole. Olen aloittamassa parin vuoden komennuksen Maailmanpankin maatoimistossa Luandassa, Angolassa.

Kallis ja hankala arki

Vietän ensimmäiset viikot YK-työntekijän alivuokralaisena Luandan keskustassa. Sähköt ja vedet ovat kotonamme poikki säännöllisesti. Opin, että tärkeintä kotona on vesi. Toiseksi tärkeintä on kännykkäverkko, jotta pystyy pitämään yhteyksiä ulkomaailmaan. Ilman sähköä trooppisessa kodissa tulee tukahduttavan kuuma, mutta se on pienempi paha kuin se, ettei vessaa voi vetää tai käydä suihkussa. Asuntojen hintataso Luandassa oli huumaava, huonokuntoisten kerrostaloasuntojen vuokrat huitelivat tuhansissa, jopa kymmenissä tuhansissa dollareissa. Kaupasta sai kukkakaalin tai neljä tuontijogurttia 20 dollarilla.

Angolassa käytiin vuosikymmeniä sotaa, jonka jäljet näkyvät vielä sukupolvia eteenpäin. Angola on Afrikan suurimpia öljyntuottajia eli hallituksella on miljarditulot luonnonresursseista. Tätä ei kuitenkaan huomaa katukuvassa. Portugalilaiset siirtomaaisännät rakensivat kaupungin puolelle miljoonalle ihmiselle, saapuessani Luandaan 2007 arvio väkiluvusta oli n. 6 miljoonaa ja eliniän ennuste 49 vuotta. Joukkoliikenteen puuttuessa kaupungin katuja piinasivat loputtomat ruuhkat, lyhyinkin matka paikasta toiseen saattoi venyä tunteihin. Arki Angolassa oli raskasta, mutta opettavaista.

Millaista on elää korruption keskellä?

Läpensä korruptoituneessa paikassa on vaikea elää. Korruptio vaikuttaa kaikkeen sekä korkealla tasolla (ns. grand corruption) että ruohonjuuritasolla ihmisten arjessa. Valvontamekanismien puuttuessa Angolan keskuspankin tililtä lähetettiin kansalaisjärjestöjen mukaan vuosien aikana satoja miljoonia ulkomaisille pankkitileille. Kokonaisia toimialoja yksityistettiin Angolan presidentin tyttären hallinnoimien yritysten alle. Hänestä tulikin sittemmin Afrikan ensimmäinen naismiljardööri.

Kun oikeusjärjestelmä ei toimi ja poliisi on aina lahjottavissa, yhteiskunnan pelisääntöjä ei noudata kukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että rikkaat parkkeeraavat autonsa vaikka keskelle tietä, koska seurauksista ei tarvitse välittää. Tämä tarkoittaa sitä, että köyhä, jolla ei ole kunnallista vedenjakelua kotonaan maksaa vedestään tuhatkertaisen hinnan, koska joutuu ostamaan sitä ämpäreittäin slummissa välillä pistäytyvältä vesirekalta. Sairaalassa joutuu pahimmassa tapauksessa lahjomaan jokaisen henkilön vartijasta, vastaanottovirkailijasta sairaanhoitajaan ja lääkäriin päästäkseen hoitoon. Jokainen ongelmatilanne on neuvottelukysymys, jos oikeusturvaa ei ole.

Korruptiotapauksia on esiintynyt meilläkin ja niitä pitää estää kaikin keinoin. Työni Maailmanpankissa opetti, että lainsäädäntö sekä avoimuuden ja osaamisen lisääminen ovat parhaita keinoja korruption vastaiseen taisteluun.

Investointien priorisoinnin vaikeus

Hallituksella oli Angolassakin kova työ valita investointikohteita ja niiden priorisointi oli vaikeaa. Ihmisten koulutustaso oli surkea, kun valtion varoja käytettiin vuosikymmeniä pääasiassa sodankäyntiin kansan kouluttamisen sijaan. Panostaako ennemmin koulutukseen vai infrastruktuuriin, kun molempia tarvitaan? Kun suuri osa Luandan väestöstä asui ilman sähköä ja vettä, mietittiin pitäisikö kaupungin houkuttelevuutta lisätä esimerkiksi rakentamalla tekosaaria, kuten Dubaissa. Samantyyppisiä kysymyksiä päättäjät miettivät ympäri maailmaa – Helsingissäkin. Itse uskon, että panostus koulutukseen on avain yhteiskunnan muuhun kehitykseen.

Mitä toisin Luandasta mukaan Helsinkiin?

Myös hankalimmista maista ja kaupungeista on meilläkin jotain opittavaa. Tässä listani Luandasta:

  • Kun asuntoja tarvittiin nopeasti lisää ja tonttimaasta oli pulaa, Luanda tiivistyi ja kasvoi ylöspäin. Näin voisimme toimia myös Helsingissä.
  • Perheyhteisön rooli korostuu, kun sosiaaliturva on puutteellinen. Haluan vaalia ja kehittää pohjoismaista sosiaaliturvaa, mutta yhteisöllisyydessä voimme ottaa oppia Afrikasta.
  • Angolassa ei aina osata ennakoida ongelmia, mutta niiden ratkaisu on nopeaa ja luovaa. Ennaltaehkäisy on tärkeää, mutta voisimme Suomessakin murehtia asioita etukäteen vähemmän.
  • Angolalainen musiikki on aivan fantastista ja Luandan yöelämä vertaansa vailla. Yökerhot ovat auki niin kauan kuin asiakkaita riittää. Ravintoloiden sääntelyä haluaisin keventää myös Helsingissä.

Kirjoittaja on huolissaan Helsingin eriarvoistumisesta eikä oppinut koskaan tanssimaan angolalaista kizombaa.


Takaisin