Seitsemän keinoa, joilla pysäytetään Helsingin asuinalueiden eriytyminen

29.1.2020

Erot Helsingin asukkaiden verotettavissa tuloissa ovat jo yli 11- kertaiset varakkaimman ja köyhimmän kaupunginosan välillä. Jokainen ymmärtää, että elintasossa on suuri ero, jos vuositulot ovat 12 000 tai 138 000 vuodessa. Kaupungin strategian puolivälitarkastelussa alueiden eriytymisen indeksissä oli otettu takapakkia. Helsingin asuinalueiden eriytyminen on edelleen suurimpia haasteitamme.

Helsingin kaupunki on ollut ja pyrkii jatkossakin olemaan segregaation ehkäisyn eurooppalainen malliesimerkki. Myönteisen erityiskohtelun rahoitus on hyvä lähtökohta, mutta vain pieni osa keinovalikoimaamme. Listaan tässä seitsemän keinoa.

Miten pysäyttää Helsingin alueiden eriytyminen?

Ensinnäkin panostamalla laadukkaisiin kouluihin ympäri kaupunkia. Segrekaation torjunnan on oltava keskeinen tavoite tulevassa päiväkotien ja koulujen palveluverkkouudistuksessa.

Toisekseen kaavoituksella: sosiaalisen moninaisuuden ja yhtenäisen kaupunkikuvan periaatteista pitää pitää kiinni. Myllypuro, johon sijoitettiin uusi viehättävä pienpuutaloalue ja itä-Helsingin ensimmäinen korkeakoulukampus ja on tästä yksi onnistuneimpia esimerkkejä viime vuosilta (kuvassa yllä).

Kolmanneksi pitää pitää huolta kaikkien alueiden palveluista ja harrastusmahdollisuuksista. Positiivisen disriminaation rahoituksen laajentaminen koulutus- ja sotepalveluiden lisäksi myös kaupungin nuoriso- ja kirjastotopalveluissa on tervetullutta.

Neljänneksi koko kaupungin pitää olla jatkossakin turvallinen. Järjestäytynyt rikollisuus kasvaa, kovenee ja kansainvälistyy. Rikollisuutta ja syrjäytymistä tulee ennaltaehkäistä riittävin resurssein monialaisella yhteistyöllä. Emme halua Ruotsin kaupunkien tielle, jossa jengiväkivalta rehottaa. Tärkeässä roolissa on myös yhteisten alueiden ja tilojen siisteys ja huolellinen ylläpito. Näillä kaupunki voi myös osaltaan parantaa asukkaiden turvallisuudentunnetta.

Viidenneksi: yrityksille pitää kaavoittaa riittävästi toimitilaa hyvillä kulkuyhteyksillä eri puolille kaupunkia. Töissä pitää voida käydä muuallakin kuin keskustassa. On toivottavaa, että co-working tiloja yksinyrittäjille ja etätyöntekijöille syntyy myös lähiöihimme.

Kuudenneksi kaupunginosien identiteettejä tulee vahvistaa tukemalla asukastoimintaa ja muita yhteisöllisiä hankkeita. Roihuvuori ja Kontula ovat hyviä esimerkkejä alueista, joissa positiivinen yhteishenki on kanavoitunut yhteisiksi tapahtumiksi. Roihuvuoren kirsikankukkafestarit tai Kontula Electronic ovat vahvistaneet alueiden identiteettiä, viihtyisyyttä ja houkutelleet kävijöitä myös muualta kaupungista.

Viimeiseksi meidän pitää puuttua myös näkymättömään segregaatioon eli ilmiöihin, jotka eivät välttämättä näy tilastoissa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi paperittomien tai harmaan talouden lisääntyminen.

Haluan kiittää demareiden valtuustoryhmää segregaation nostamisesta jälleen valtuuston keskusteluun. Kaupunki voi yhtä hyvin kuin sen huonoin alue ja heikoin asukas. Yhteistyöllä torjumme Helsingin alueiden eriytymistä ja teemme Helsingistä maailman parhaan pääkaupungin.

Jenni Pajunen on kaupunginvaltuutettu Helsingissä, jonka tavoitteena on estää Helsingin asuinalueiden eriytyminen. Pidin tekstin puheena keskustelussa segregaation ehkäisystä ja myönteisen erityiskohtelun rahoituksesta kaupunginvaltuuston kokouksessa 29.1.2020.