Sodanuhka Ukrainassa – Suomi Natoon
14.2.2022
Ukrainan esimerkki osoittaa, että kun tilanne rajoilla kiristyy, vaihtoehdot vähenevät. Nato on viime kuukausina toistuvasti vakuuttanut Suomelle oven olevan auki. Näin ei välttämättä ole, jos tilanne eskaloituu laajemmaksi sodaksi ja eri blokkien panokset kasvavat. Naton jäsenyys edellyttää sen jokaisen nykyisen jäsenmaan hyväksyntää. Siksi Suomen Nato-hakemuksella on kiire.
Suomen puolustusselonteossa sanotaan, että ratkaisuja tarkastellaan aina reaaliajassa ja turvallisuusympäristön muutokset huomioiden. Suomen turvallisuusympäristö on 2021-22 muuttunut radikaalisti huonompaan suuntaan. Kiova on lähempänä Helsinkiä kuin Berliini.
Suomen pitää liittyä Natoon kahdesta syystä:
- Suomella ei ole turvatakuita
Vuosikymmenien läheisen Nato-kumppanuuden jälkeen Suomen puolustus on paremmin yhteensopiva Naton kanssa kuin monien varsinaisten jäsenmaiden. Turvatakuut kuitenkin puuttuvat: “Kumppanuusyhteistyö ei sisällä 5 artiklan mukaisia turvatakuita eikä velvoitteita”.
Suomen puolustus on koko itsenäisyytemme ajan perustunut vahvaan ja uskottavaan kansalliseen puolustuskykyyn ja ajatukseen, että Suomea on kyettävä puolustamaan kansallisin voimavaroin. Näin on oltava jatkossakin. Nato-jäsenyys ja oma uskottava puolustus täydentävät toisiaan. Suomen on syytä jatkaa varautumista niin perinteisiin sotilaallisiin kuin hybridi- ja kyberuhkiin. Tämän pitää näkyä myös puolustusbudjetissa, joka on parhaillaan 2.1% BKT:sta.
- EU:lla ei ole yhteistä puolustusta ja siksi EU ei pysty takaamaan Suomen turvallisuutta
21/27 EU-maasta hoitaa puolustuksensa Naton sateenvarjon alla. Naton 30 jäsenmaasta 21 on myös EU:n jäseniä. Natoon olisi kannattanut liittyä samassa yhteydessä Baltian ja muiden entisten itäblokin maiden kanssa 2004. Puolustusyhteistyö Ruotsin, Viron ja yksittäisten EU-maiden kanssa on tärkeää, mutta on itsestään selvää, että se ei riitä.
EU on viime vuosina tehnyt uusia avauksia puolustusyhteistyössä, mutta esimerkiksi “Pysyvä rakenteellinen yhteistyö” ja Euroopan puolustusrahasto (8 miljardia seitsemälle vuodelle) ovat kokonaisuuden kannalta lähinnä symbolisia.
EU:n ulkopolitiikassa eri jäsenmailla on omat perinteiset intressinsä, esimerkiksi monelle eteläisen Euroopan maalle Afrikka ja latinalainen Amerikka ovat strategisesti tärkeämpiä alueita kuin Venäjä. Koko länsiliittouman uskottavuutta heikensi 2021 Afganistan, joka palasi 2021 Talebanin hallintaan vuosikymmenten sotilas- ja rauhanturvaoperaatioiden jälkeen.
Suurilla Euroopan mailla on keväällä 2022 omat ongelmansa: Saksassa on uusi johto ja se on riippuvainen Venäjän energiasta. Ranskassa huhtikuun presidentinvaalit aiheuttavat epävarmuutta. Iso-Britannia on ulkokehällä Brexitin jälkeen. EU-maiden yhteinen vastaus Venäjän kirjeeseen oli positiivinen esimerkki siitä, että yhteispeliin kyetään. Suomen kannattaa edistää EU:n yhtenäisempää ulko- ja turvallisuuspolitiikaa, mutta puolustustamme ei voi jättää sen varaan.
—
80-luvun alussa syntyneenä muistan lapsuudestani Neuvostoliiton ja etenkin Baltian maiden kohtalon surkuttelun. Suomalaisilla päättäjillä oli toisen maailmansodan aikana viisautta ja onnea toimia niin, että päädyimme kylmän sodan alkaessa rautaesiripun länsipuolelle. Itsenäisyys ja YYA-sopimus olivat jälkikäteen seuraavan sukupolven edustajan näkökulmasta Neuvostoliiton jäsenyyttä tai miehitystä parempi vaihtoehto.
Nyt Baltia on Natossa ja Suomi läntisen maailman turvallisuuden takaavan allianssin ulkopuolella. On aika hakea Naton jäseneksi.
Jenni Pajunen on kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Helsingissä ja EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut EU-politiikan maisteri College of Europesta Belgiasta. Hän on asunut 10 vuotta ulkomailla mm. Yhdysvalloissa ja Angolassa ja työskennellyt aiemmin EU:lla ja Maailmanpankissa.
Lisää aiheesta
“Venäjän epävakaus ajaa Suomen Natoon”. 10 myyttiä yhteiskunnasta -podcastin jakso yhdessä Juhana Vartiaisen, Katri Pynnöniemen ja Jussi Niemeläisen kanssa (03/2021)
Takaisin