Kuka olen?
Olen 44-vuotias helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, Aivosäätiön toimitusjohtaja ja pienen lapsen äiti. Koulutukseltani olen kauppatieteen ja EU-politiikan maisteri.
Lähdin maailmalle parikymppisenä idealistina ja palasin Suomeen kolmikymppisenä realistina. Halu muuttaa maailmaa paremmaksi ei ole kadonnut vuosien varrella mihinkään. Tästä syystä lähdin mukaan politiikkaan.
Pidän itseäni liberaalina ja olen kokoomuksen jäsen, koska arvostan puolueen talousosaamista, yrittäjämyönteisyyttä sekä avointa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Haluan tehdä Helsingistä maailman toimivimman kaupungin – oikeasti. Se tarkoittaa, että arki rullaa, luontoa suojellaan jälkipolville, taloutta hoidetaan vastuullisesti ja yrittäjyyteen kannustetaan.
CV
- Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Helsingissä 2017-, s.1980
- Aivosäätiön toimitusjohtaja 2021-
- Luottamustehtävät Helsingissä: kokoomuksen valtuustoryhmän 2. varapuheenjohtaja, kaupunkiympäristölautakunnan ja konsernijaoston jäsen 2021-. Elinkeinojaoston jäsen, kulttuuri- ja kirjastojaoston varapuheenjohtaja 2017-21 ja kaupunginhallituksen varajäsen 2017-.
- Terveysteknologiavientiyritys Planmecan kehityspäällikkö 2013–20, Nordic Institute of Dental Educationin toimitusjohtaja 2014–18
- Asunut 10 vuotta ulkomailla Belgiassa, Chilessä, Barbadoksella, Angolassa ja USAssa. Kehitysyhteistyötehtävissä ja vaalitarkkailijana EU:lla ja Maailmanpankissa 2002–13
- Kauppatieteen ja EU-politiikan maisteri, Aalto-yliopisto 2004 ja College of Europe, Brygge 2006
- Paljasjalkainen helsinkiläinen, asuu Katajanokalla, kotoisin Laajasalosta
- Puhuu suomea, englantia, ranskaa, espanjaa, portugalia ja kouluruotsia
- Harrastuksina lenkkeily, jooga ja kaupunkikulttuuri
- Perheeseen kuuluu eskarilainen tytär (sekä vanhemmat, sisarukset, sukulaiset ja ystävät)
Katso kokemukseni tarkemmin LinkedIn -profiilissani
Tarinani
Olen paljasjalkainen helsinkiläinen ja toisen kauden kaupunginvaltuutettu. Olen tehnyt työurani politiikan ulkopuolella ja työskennellyt 10 vuotta terveysalalla tutkimuksen ja terveysteknologian parissa. 2021 alkaen olen ollut toimitusjohtajana Aivosäätiössä, jossa pyrimme aivotutkimusta tukemalla löytämään uusia hoitoja aivosairauksiin kuten Alzheimerin tautiin sekä lasten ja nuorten psyykkisiin häiriöihin.
Olen aiemmin tehnyt töitä sekä suomalaisessa vientiyrityksessä että kansainvälisissä järjestöissä Maailmanpankilla ja EU:lla etsien ratkaisuja globaaleihin kehityskysymyksiin ilmastonmuutokseen, eriarvoisuuteen ja huonoon hallintoon. Asuin 10 vuotta ulkomailla mm. Brysselissä, Angolassa ja Washingtonissa. Paluumuuton jälkeen arvostan Helsingissä ja Suomessa erityisesti julkisten palveluiden toimivuutta, luonnon läheisyyttä ja monipuolista tapahtumatarjontaa.
Minusta tuli yksinhuoltaja keväällä 2024 lapseni isän menehdyttyä yllättäen. Politiikan yhdistäminen vaativaan työhön ja ruuhkavuosiarkeen päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa ei ole ihan helppoa. Toisaalta vaikeuksien jälkeen motivaatio työskennellä paremman tulevaisuuden puolesta on korkeammalla kuin koskaan. Myös vuosien aikana politiikassa pitkäjänteisellä työllä saadut tulokset innostavat jatkamaan.
Aivotutkimusta ja kaupunkipolitiikkaa
Aloitin 2021 Aivosäätiön toimitusjohtajana. Edistän työssäni aivosairauksien kuten muistisairauksien sekä lasten ja nuorten psyykkisten häiriöiden tutkimusta, jotta tulevaisuudessa niistä kärsisi yhä harvempi. Jokaisella on lähipiirissään joku, joka kärsii aivosairauksista. Niiden aiheuttama hintalappu yhteiskunnalle on jopa 11 miljardia euroa vuodessa. Työ Aivosäätiössä on tuntunut merkitykselliseltä, koska tutkimuksen avulla voimme löytää parannuskeinoja vakaviin sairauksiin ja tuoda toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Väestön ikääntyminen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden haasteet näkyvät vahvasti myös Helsingissä. Työni antaakin paljon ajattelemisen aihetta ja ratkaisukeinoja myös poliittiseen vaikuttamiseen.
Kaupunkipolitiikka vie paljon aikaa, kokouksia saattaa viikossa olla helposti 2-3. Helsingin kaupunkiympäristölautakunnassa käsittelemme kaavoitukseen, rakentamiseen, liikenteeseen, luonnonsuojeluun ja ilmastoon liittyviä asioita. Monet päätökset vaikuttavat vuosikymmeniä – jopa vuosisatoja – eteenpäin ja ne herättävät paljon intohimoja. Helsingin konsernijaostossa olen päässyt aitiopaikalta vaikuttamaan kaupungin talouteen ja kaupungin tytäryhtiöiden kuten Helenin, Helsingin sataman, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ja kaupungin kulttuurilaitosten omistajaohjaukseen.
Korona-ajan haasteita
Menetin korona-aikana työpaikkani ja jouduin työttömäksi. Työllisyydestä puhutaan politiikassa paljon ja kokemus oli silmiä avaava – työtä ei nykyisin aina löydy helposti korkeasta koulutuksesta ja pitkästä kansainvälisestä työkokemuksesta huolimatta. Tämän kokemuksen perusteella intoni ajaa helsinkiläisyrityksille yhä parempaa toimintaympäristöä ja ratkaista työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaa on entistä suurempi.
Terveysteknologian ja koulutuksen vientiä edistämässä
Palattuani Suomeen kesällä 2013 löysin työpaikan Planmecalta, joka on Suomen johtavia terveysteknologian vientiyrityksiä. Tämä vuonna 1971 perustettu perheyritys vie hammasteknologiaa Herttoniemen teollisuusalueelta yli 120 maahan. Työ oli kansainvälistä, ensimmäinen työmatkani kohdistui Pakistaniin. Minut nimitettiin pian Planmecan ja Turun yliopiston uuden koulutusvientiyrityksen Nordic Institute of Dental Educationin toimitusjohtajaksi. Uuden yrityksen perustaminen ei ole helppoa, mutta tämä tehtävä sai minut oivaltamaan, miten suuri potentiaali piilee terveysteknologiassa ja koulutusviennissä. Mietin työssäni paljon myös matkailun edistämistä, koska johtamani yritys houkutteli kansainvälisiä asiakkaita perehtymään digitaaliseen hammaslääketieteeseen Helsingissä ja Turussa.
Kauppakorkeasta Latinalaiseen Amerikkaan
Maailmalle lähtö ei tapahtunut sattumalta. Helsingin kauppakorkeakoulun opintojen loppupuolella vuonna 2002 lähdin harjoittelijaksi Suomen Chilen suurlähetystöön Santiago de Chileen. Kaupungissa yllätti ilmansaasteiden lisäksi metrolinjan läpi kulkeva eriarvoisuus. Pääteasemilta löytyivät ääripäät: toisessa päässä rikkaiden luksuskorttelit ja bulevardit, toisessa köyhien asuttamat sateessa tulvivat lähiöt. Olen monesti miettinyt, että tällaista kehitystä en toivo Helsinkiin.
Perehdyin työssäni Chilen talous- ja ihmisoikeuskysymyksiin. Vapaa-ajalla reppureissasin ympäri Latinalaista Amerikkaa. Argentiinan talouskriisi 2001–2002 ja Bolivian maaseudun köyhyys järkyttivät pohjoismaiseen vakauteen ja tasa-arvoon tottunutta matkalaista. Työharjoittelu poiki myöhemmin vaalitarkkailupestejä EU-missioilla Ecuadorissa, Guatemalassa ja Guinea-Bissaussa. Demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä eri keinoin pidän edelleen hyvin tärkeänä. Mukaan tarttui myös runsaasti lattarialegriaa eli elämäniloa sekä salsatanssin alkeet.
Köyhyyttä vähentämässä Angolassa
Kahden vuoden komennus Maailmanpankin toimistossa Angolassa 2007–2009 on minulle kaikista ulkomaankokemuksista nostalgisin. Angolan lähihistoria on pitkän sisällissodan takia traaginen. Luanda tuntui kaoottiselta astronomisine hintoineen, loputtomine slummeineen ja tuskastuttavine ruuhkineen. Oli vaikea tottua siihen, ettei voinut olla koskaan varma oliko kotona vettä ja sähköä. Työ Maailmanpankin maajohtajan oikeana kätenä oli onneksi erittäin antoisaa. Pääsin pureutumaan köyhyyden vähentämiseen niin kansantalouden näkökulmasta kuin ruohonjuuritasolla. Kenttämatkat paikallisiin kouluihin, orpokoteihin ja terveyskeskuksiin muistuttivat julkisten palveluiden roolista arjessa. Ilman toimivaa vesihuoltoa tai koulua ihmisiä ei voi nostaa köyhyydestä.
Suuren maailman meininkiä Washingtonissa
Vuonna 2009 sain työtarjouksen Maailmanpankin pääkonttorista Washingtonista. Työskentelin USA:sta käsin kolme ja puoli vuotta julkishallinnon kehitysprojekteissa Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla. Karibian saarilla kehitimme saarivaltioiden verohallintoa, tulleja ja julkistaloutta. Meksikossa olin mukana tutkimassa kiinteistöveron vaikutuksia. Vero herätti ristiriitaisia tunteita sielläkin. Rio de Janeirossa osallistuin projektiin, jossa mietimme, miten parantaa urheilukisoihin valmistautuvan kaupungin koulutus- ja terveyspalveluita ja pienentää hiilijalanjälkeä.
Elämä Washingtonissa oli sosiaalista ja Amerikka näytti parhaat puolensa. Pääsin seuraamaan Yhdysvaltojen yhteiskuntaa, politiikkaa ja kulttuuria osana kaupungin eloisaa kansainvälilstä yhteisöä. Maailmanpankissa vieraili supertähtiä laulajista Nobel-voittajiin ja presidentteihin. Afterworkeilla tapasi aina toinen toistaan kiinnostavampia tuttavuuksia. Kaupungin korkean hintatason takia asuin aikuisten kommuuneissa. Vapaa-ajalla kävin kaupunkitapahtumissa, konserteissa ja roadtripeillä sekä lenkkeiln Potomac-joen varrella.
Kymmenen vuoden kulkurielämän, useamman maanosan ja muuttokuorman jälkeen expat-arki alkoi puuduttaa. Päätös paluusta ei ollut helppo: työ oli erityisen antoisaa ja kansainvälisessä elämäntyylissä oma viehätyksensä. Matkailin Aasiassa muutaman kuukauden ja palasin kesällä 2013 Suomeen.
Juuret Itä-Helsingissä
Olen paljasjalkainen helsinkiläinen ja kaupunginvaltuutettu kolmannessa polvessa. Seikkailuretket Kruunuvuoren metsissä ja Tullisaaren puistossa värittivät lapsuuttani viisilapsisen laajasalolaisperheen esikoisena. Kotona puhuttiin paljon yrittäjyydestä ja politiikasta, ja seurasin isäni Jussin kaupunginjohtajuuteen johtanutta poliitikon uraa läheltä jo pienestä. Aloitin koulun Yliskylän ala-asteella, josta siirryin Itäkeskuksen peruskouluun ja lukioon. Koulun jo 90-luvulla monikulttuurinen yhteisö ja kielilinja antoivat erinomaiset valmiudet kansainvälistymiseen. Laajasalon nuorisotalo, ostari ja Itäkeskus palveluineen olivat tärkeitä kohtaamispaikkoja teinivuosina.
Toimin kaikilla kouluasteilla aktiivisesti oppilaskuntapolitiikassa. Helsingin kauppakorkeakoulun edustajiston puheenjohtajana 2001–2002 pyrin parantamaan opiskelijoiden arkea ja asumistilannetta.
Paluumuuton jälkeen arvostan Helsingissä erityisesti julkisten palveluiden toimivuutta, luonnon läheisyyttä ja monipuolista tapahtumatarjontaa. Vuosia maailmalla kierreltyäni haluan työskennellä politiikassa sen puolesta, että Helsingistä tulee maailman toimivin kaupunki – oikeasti.
Jenni mediassa
Aivosairaudet maksavat yhteiskunnalle miljardeja – Jenni Pajusen missio on varmistaa alan tutkimuksen rahoitus Talouselämä 16.8.2021
Jenni Pajunen jakoi isänsä vaalimainoksia – nyt hän on kokoomuslainen kaupunginvaltuutettu kolmannessa polvessa Helsingin Sanomat 31.7.2017
Helsingin politiikassa asiat saavat usein outoja mittasuhteita Helsingin Sanomat 12.11.2019
Jennin aloitteita mediassa
Alzheimerin taudin hoidossa ollaan lähellä läpimurtoa. Helsingin Sanomat, Vieraskynä 26.8.2022
Ilmaista ruokaa nuorille: Helsinki haluaa jakaa koulujen hävikkiruokaa iltapäivisin nuorisotaloissa MTV 14.01.2020
Merelliseen Helsinkiin ehdotetaan uutta siltaa – yhdistäisi Kruununhaan ja Kalasataman Helsingin Sanomat 3.12.2019
HUS alkaa tarjota hedelmöityshoitoja myös naispareille ja yksinäisille naisille Helsingin Sanomat 11.4.2019
Entinen EU-ulkoministeri puolustaa EU:n elvytyspakettia suomalaispodcastissa: “Muu maailma katsoo meitä kateellisena” Ilta-Sanomat 21.12.2020