RIP Guggenheim – mistä Helsingin Eiffel-torni tai Big Ben?
23.3.2017
Jan Vapaavuori kysyy tänään blogissaan, mikä on Helsingin tärkein maamerkki. Mielestäni vastaus on selvä: ei mikään.
Helsingissä on monta ihanaa paikkaa, pittoreskiä kaupunginosaa ja viehättävää rakennusta, mutta minusta meiltä edelleen puuttuu kansainvälisen tason turisteja houkutteleva maamerkki.
Olen esitellyt Helsinkiä viime vuosina lukuisille kansainvälisille asiakkaille ja ystäville. Kommentit Helsingistä ovat olleet kansallisuudesta ja jopa vuodenajasta riippumatta poikkeuksetta positiivisia. Turisti- ja museokierrokset jäävät kuitenkin poikkeuksetta varsin lyhyeksi. Kuten Janne, myös minä toivon, ettei vierailu osuisi sunnuntaille, jolloin suuri osa ravintoloista ja muista palveluista on kiinni.
Joku saattaisi sanoa, että 2010 – luvulla kyse ei ole maamerkeistä vaan elävästä kaupunkikulttuurista, houkuttelevista tapahtumista ja yhteisöllisyydestä. Nämä eivät sulje toisiaan pois – molempia tarvitaan. En oleihan varma, että meidän ravintola- tai siivouspäivä, Sompasauna tai edes Flow-festivaali saavat kiinalaisen tekemään stop-overin, eurooppalaisen valitsemaan Helsingin kaupunkimatkakohteeksi tai jenkin poikkeamaan risteilylaivastaan. Luonto ja hiljaisuus houkuttelee, moni pysähtyykin Helsingissä nyt matkalla Lappiin. On niin vierailijallekuin isännälle sykähdyttävää, kun vieras Arabiemiraateista kuulee linnunlaulua ensimmäistä kertaa elämässään.
Matkailu ja sitä ympäröivät majoitus-, ravintola-ja elämyspalvelut ovat tärkeimpiätulevaisuuden toimialoja, joita meidän pitää kehittää pitkäjänteisesti ja vastuullisesti sekä kaupunkilaisten näkökulman että taloudellisen, ympäristöllisen ja sosiaalisenkestävyyden huomioiden. Ilahduin, kun huomasin, että Suomenlinna vertaa itseään markkinoinnissaan Grand Canyoniin ja Kiinan muuriin – kerrankin olemme markkinoinnissamme liian mahtipontisia eikä liiian vaatimattomia.Helsingin markkinointia pitää terävöittääentisestään ja meidän pitää miettiä tarkkaan, mitä matkailijasegmenttejä haluamme houkutella.
Guggenheimia ei tule, mutta tontti on edelleen siinä. Toivottavasti seuraavalla valtuustokaudella saamme polkaistua käyntiin turistejahoukuttelevan, työpaikkoja luovan ja kaupunkilaisten olohuoneena toimivan – ja mahdollisimman pitkälle muilla kuin verovaroilla rahoitetun – uuden maamerkin.
Kirjoittaja on matkailun, taiteen ja linnunlaulun ystävä.
Takaisin